Aihearkisto: Yleinen

Bitcoin esiintyy entistä useammin myös erilaisten rikosten yhteydessä

Kryptovaluutat ja erityisesti bitcoin ovat olleet uutisotsikoissa yhä useammin tänä vuonna. Finanssivalvonta varoitti kuluttajia kryptovaluuttoihin liittyvistä riskeistä (1) ja Yleisradion mukaan (2) poliisikin on tutkinut joitakin kryptovaluuttoihin liittyviä epäiltyjä veropetoksia. Bitcoinilla on perinteisesti ollut huono kaiku, sitä on pidetty huumerahana, joskin sen maine on vuosien myötä pikku hiljaa parantunut. Bitcoinin käytön yleistyessä uudet digitaaliset kryptovaluutat ovatkin alkaneet esiintymään yhä useammin myös erilaisten muiden rikosten yhteydessä, perinteisen käteisrahan tavoin. Kryptovaluuttoja käytetään, koska niiden avulla voidaan suorittaa maksuja jotakuinkin anonyymisti sekä liikuttamaan varallisuutta luotettavasti ja nopeasti valtioiden rajojen yli ilman välikäsiä. Kryptovaluutat näkyvät rikosten yhteydessä maksuina tai rikoksella hankitun rahan sijaan tulleena rahana.

Poliisiammattikorkeakoulun opinnäytetyö ”Bitcoin – Uhka vai mahdollisuus poliisille” mukaan (3) kryptovaluuttoihin liittyvät rikosilmoitukset ovat nousseet vuosien 2013-2017 aikana keskimäärin liki 20% vuosittain. Yleisimmät Poliisin ja Tullin kirjaamat kryptovaluuttoihin liittyvät rikosnimikkeet liittyivät huumausainerikoksiin sekä petosrikoksiin. Myös rahanpesurikosten tunnusmerkistö on saattanut täyttyä useissa tapauksissa opinnäytetyön mukaan. Bitcoin itsessään ei välttämättä ole rahanpesurikoksissa käytetyin kryptovaluutta sen jäljitettävyyden ja lohkoketjun läpinäkyvyyden takia. Bitcoin-siirrot eivät vastoin yleistä luuloa ole täysin anonyymeja; transaktiot ovat julkisia ja avoimia, joskin lähettäjää ja vastaanottajaa ei tunneta. Bitcoin-transaktiot ovat sinänsä jäljitettävissä, mutta niitä ei välttämättä pystytä helposti linkittämään kehenkään yksittäiseen henkilöön.

Bitcoinia on sen alkuajoista lähtien käytetty ennen kaikkea huumausainerikoksissa. Viime vuosina Poliisi ja Tulli ovat sulkeneet monia Tor-verkossa toimivia nettihuumekauppoja, joissa ostokset tyypillisesti maksetaan bitcoineilla. Bitcoinia käytetään digitaalisen käteisen luonteisena vaihdantavälineenä ja bitcoineilla maksaminen muistuttaakin jonkin verran käteiskauppaa. Tosin pitää muistaa, että bitcoinin datajälki on ikuinen ja transaktioita voidaan pystyä jäljittämään vuosienkin päästä. Poliisi ja Tulli ovat saaneet useissa tapauksissa myös takavarikoitua bitcoin-määräistä rikoshyötyä, yksi kuuluisimmista tapauksista lienee ns. Douppikauppa, jossa bitcoinit takavarikoitiin ja tuomittiin valtiolle menetetyiksi rikoshyötynä (4 & 5). Bitcoinin huima kurssinousu ei hovioikeuden päätöksen mukaan saanut koitua vastaajan eduksi, vaikka niiden arvo oli moninkertaistunut takavarikon aikana. Tästä allekirjoittanut on eri mieltä, koska jos valuutan kuin valuutan arvonnousu ei tulisi koitua valtionkaan eduksi.

Bitcoinin arkipäiväistyessä lienee todennäköistä, että bitcoin tulee olemaan läsnä yhä useamman muun rikoksen yhteydessä, missä käytetään vaihdon välineenä rahaa. Bitcoin on teknologiana edelleen verrattain uusi ja viranomaisten sekä myös oikeudellisten avustajien olisikin hyvä päivittää osaamistaan käsittämään myös kryptovaluuttoihin liittyvää uutta termistöä, kuten esim. yksityisavainten hallinta ja hardware-lompakko. Bitcoin asettaa oikeudellisia haasteita myös esim. ulosotto-oikeudellisesta näkökulmasta, sillä varoja ei voida teknisesti jäädyttää ilman pääsyä yksityisavaimiin, eikä bitcoinien siirtämistä voida sinänsä rajoittaa. Tämä asettaa tietoteknisiä haasteita myös esitutkintaviranomaisille takavarikko- ja vakuustakavarikkotapauksissa. Bitcoin lienee ulosottoprosessissa muuta irtainta omaisuutta, jolla on varallisuusarvoa.

Bitcoinin käyttäminen ja omistaminen ei ole laitonta ja sen käytön yleistyessä sitä käytetään muun perinteisen rahan tavoin sekä laillisiin että myös laittomiin tarkoituksiin. Bitcoinin ja kryptovaluuttojen tapauksessa on kuitenkin huomioitava, että niiden realisoitunut arvonnousu on veronalaista pääomatuloa. Kryptovaluuttoihin sijoittavien kannattaa myös oman oikeusturvan takia muistaa, että sijoittajan muistiinpanovelvollisuus koskee yhtä lailla kryptovaluuttoja.

Bitcoin ja kryptovaluutat ovat uudenlaisia digitaalisia omaisuuseriä, joita hallinnoidaan yksityisavainten kautta.  Avainten hallintaan, säilyttämiseen ja omistusoikeuteen liittyvät tekniset, oikeudelliset ja käytännön haasteet voivat tulla eteen myös avioehtosopimuksen, perinnönjaon ja omaisuuden ositustapauksissa.

(1) www.finanssivalvonta.fi/fi/Tiedotteet/Lehdistotiedotteet/Pages/17_2017.aspx
(2) yle.fi/uutiset/3-9933982
(3) www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/135703/ON_Ojapalo.pdf?sequence=1&isAllowed=y
(4) yle.fi/uutiset/3-9924483
(5) www.turre.com/bitcoin-rikoshyotyna

Vanhempien ero, lapsen etu ja miten lakimies voi olla avuksi?

Vanhempien parisuhteen päättyminen on yksi suurimmista, ja valitettavasti myös yleisimmistä, kriiseistä monen lapsen elämässä. Se, miten lapsi erosta selviytyy, riippuu pitkälti siitä, miten vanhemmat itse erosta selviävät ja miten he eroon liittyvät käytännön asiat keskenään hoitavat.

Erotilanteessa tulevat ratkaistavaksi kysymykset lapsen huollosta (yksin- vai yhteishuolto), elatuksesta sekä asumisesta. Huollolla tarkoitetaan juridisesti päätöksentekoa lasta koskevissa asioissa, mm. liittyen hänen koulunkäyntiinsä, terveydenhoitoonsa, passiinsa, sukunimeensä ja uskontokuntaansa. Myös kysymys lapsen ja etävanhemman (se vanhemmista, jonka luona lapsi ei asu) tapaamisista tulee ratkaistavaksi ja siitä laaditaan usein yksityiskohtainen, vanhempia velvoittava sopimus. Näitä asioita koskevan ratkaisun tulee aina perustua lapsen etuun, eli siihen, mikä lapsen näkökulmasta on parasta.

Edellä mainituista asioista lapsen edun mukaisesti sopimista vaikeuttaa usein se, että vanhempien välit ovat siinä määrin tulehtuneet, ettei eroon liittyvien käytännön asioiden hoitaminen hyvässä hengessä ja yhteisymmärryksessä onnistu. Joskus erokriisi tuo jopa sinänsä järkevistä ja harkitsevista vanhemmista esiin ns. pimeän puolen ja lapsen edun huomioiminen jää vanhempien riitojen ja eron aiheuttamien ongelmien jalkoihin. Lapsesta tulee pelinappula, jonka avulla toista vanhempaa saatetaan kiristää, painostaa ja syyllistää ja jonka kautta puretaan omaa pahaa oloa – joskus jopa siinä määrin, että tilanteeseen tulee mukaan rikosoikeudellisia elementtejä. Vanhemman mieltä rasittaa erotilanteissa usein myös huoli taloudellisesta pärjäämisestä ja elintason putoamisesta – inhimillisiä huolenaiheita nämäkin.

Mikä sitten on lapsen edun mukaista erotilanteessa?

Jokainen vanhempi varmasti on yhtä mieltä siitä, että lapsen edun mukaista on turvallinen ja rakastava kasvuympäristö, jossa lapsen tarpeista huolehditaan ja hänen tasapainoista kehitystään tuetaan. Vanhemmilla on usein kuitenkin eriäviä mielipiteitä lapsen edun käsitteen sisällöstä siinä vaiheessa, kun ratkaistaan kysymystä lapsen huollosta, asumisesta sekä tapaamisoikeuksista. Näitä kysymyksiä pohdittaessa tulisi kuitenkin aina muistaa ja hyväksyä se, ettei ero tarkoita vanhemmuuden päättymistä. Lapsi haluaa yleensä olla lojaali kumpaakin vanhempaa kohtaan ja rakastaa heitä molempia. Lapsella on vanhempien huonoista väleistä huolimatta oikeus ylläpitää suhdettaan kumpaankin vanhempaansa. Vanhempi, joka erotilanteessa paremmin ymmärtää ja myös teoillaan osoittaa ymmärtävänsä tämän, on mahdollisessa lasta koskevassa oikeudenkäynnissä usein vahvoilla. Itselläni on ennen näitä oikeudenkäyntejä aina tapana sanoa asiakkailleni, että kyse ei nyt ole siitä kumpi teistä vanhemmista ”voittaa” ja kumpi ”häviää.” Kyse on siitä, että lapsen tulee voittaa, ts. oikeudenkäynnin lopputuloksen pitää olla lapsen näkökulmasta paras mahdollinen – sellainen mikä repii ja aiheuttaa lapselle surua ja ongelmia mahdollisimman vähän.

Erokriiseihin liittyvät rikosoikeudelliset ongelmat

Toisinaan vanhempien erokriiseihin liittyy myös rikosoikeudellinen ulottuvuus. Vanhemmat tai toinen heistä saattavat tehtailla perättömiä lastensuojelu- sekä rikosilmoituksia, harrastaa vainoamista, seurailua, häirintää (esim. tekstiviestitse) ja tarkkailua. Olen törmännyt tilanteisiin, joissa toinen puolisoista pyrkii jatkuvalla mustamaalaamisella eristämään toisen lähipiiristä, levittää hänestä perättömiä juoruja, toisinaan jopa netin keskustelupalstoilla ja sosiaalisessa mediassa. Henkisen väkivallan ja kiusaamisen kasvot ovat monet.

Riitaisiin eroihin liittyy usein myös fyysistä väkivaltaa ja sillä uhkaamista. Entisen kumppanin taholta tapahtuneet pahoinpitelyt ja seksuaalirikokset ovat ikävä kyllä oikeuslaitoksessa arkipäivää. Myös me lakimiehinä kohtaamme näitä tilanteita työssämme lähes päivittäin. Parisuhderiidoissa tyypillistä on se, että sanallinen riita riistäytyy käsistä ja jompikumpi osapuolista menettää malttinsa. Muutoin rauhallinen ja ei-väkivaltainen henkilö löytää itsensä turvautumasta kättä pidempään, kun tunteet ottavat vallan ja sanat eivät enää riitä. Olivat syyt väkivallan taustalla mitä tahansa, on kaikkinainen väkivalta yhtä kaikki tuomittavaa ja erityisen tuhoisaa silloin, kun niiden todistajana on lapsi.

Erokriiseissä, joihin liittyy ylläkuvailtujen esimerkkien kaltaista toimintaa, on lakimiehen apu ensiarvoisen tärkeää – oli vanhempi sitten asianomistajana eli rikoksen uhrina, rikoksesta epäiltynä tai syytettynä. On erityisesti lapsen edun kannalta ehdottoman tärkeää, että sekä henkinen että ruumiillinen väkivalta saadaan loppumaan mahdollisimman pian. Mikäli koet joutuneesi ei- toivotun/rikollisen käyttäytymisen kohteeksi tai muuten syystä tai toisesta pelkäät entistä kumppaniasi, ota välittömästi yhteyttä lakimieheen. Yhdessä löydämme varmasti ratkaisun siihen, miten tilanne saadaan rauhoittumaan.

Lakimies avuksi ja tueksi

Lakimiehen palkkaaminen tueksi ja neuvonantajaksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa odotettavissa olevaan eroon on monessa mielessä järkevää. Näin voidaan tehokkaasti ennaltaehkäistä ongelmien eskaloitumista ja ennen kaikkea turvata lapsen edun toteutuminen. Kun erokriisi nostaa vanhemman omat tunteet pintaan ja vaikeuttaa oman tilanteen objektiivista arviointia, on lakimiehen tehtävänä toimia ns. järjen äänenä. Myös ennen kiihtyneessä mielentilassa lähetettyjen tekstiviestien tai sähköpostien lähettämistä tai muita toimenpiteitä, kannattaa jutella lakimiehen kanssa, jotta ikäviltä seurauksilta vältytään. Hyvä lakimies voi parhaassa tapauksessa toimia vanhempien välisenä sillanrakentajana ja edistää asioiden sovinnollista järjestämistä. Aina asioiden ei tarvitse edetä oikeuteen asti, vaan ne voidaan ratkaista esimerkiksi osapuolten välisessä sovittelussa, jonka lopputuloksen (eli sovinnon) käräjäoikeus vahvistaa.

Toimistomme lakimiehillä on monipuolinen kokemus lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuteen, sekä erokriiseihin liittyvien muiden ongelmien ratkaisemisesta. Me emme ainoastaan keskity asiasi juridiseen puoleen, vaan otamme huomioon sinun ja lapsesi tilanteen kokonaisuutena, inhimillisyyttä ja empaattisuutta unohtamatta. Asiasi on meille aidosti tärkeä ja haluamme olla tukenasi koko prosessin ajan.

Mitä jokaisen rikoksesta epäillyn tulisi tietää itsekriminointisuojasta?

“You have the right to remain silent. Anything you say can and will be used against you in a court of law.”

Jokainen meistä amerikkalaisia sarjoja ja elokuvia seuranneista on varmasti kuullut ylläolevan lauseen useasti. Mutta oletko koskaan miettinyt sen sisältöä tarkemmin? Kyse on Suomenkin rikosoikeudessa vallitsevasta myötävaikuttamattomuusperiaatteesta, eli itsekriminointisuojasta. Tämä periaate juontaa juurensa kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista ja on myös Suomessa turvattu perustuslain tasolla, jossa sen katsotaan sisältyvän oikeusturvaa koskevaan 21 §:n.

Lyhyesti itsekriminointisuojalla tarkoitetaan sitä, ettei oman syyllisyytensä selvittämiseen tarvitse myötävaikuttaa, eikä itseään vastaan tarvitse todistaa. Kun olet epältynä tai syytteessä rikoksesta, sinulla on oikeus olla sanomatta yhtään mitään, eikä sinun tarvitse vastata mihinkään kysymyksiin. Sinulla ei ole totuusvelvollisuutta esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä. Sinua ei myöskään voida painostaa eikä pakottaa edistämään oman syyllisyytesi selvittämistä, eikä rangaista siitä, että valitset olla hiljaa tai puhua totuudenvastaisesti.  Myös silloin, kun sinua kuullaan todistajana, sinulla on oikeus olla todistamatta itseäsi ja eräitä läheisiäsi (kuten perheenjäsenet, avo- ja aviopuoliso) vastaan. Periaatteella on keskeinen merkitys jo rikoksen tutkintavaiheessa eli esitutkinnassa, jonka yhteydessä annetut lausunnot kirjataan ja joihin mahdollisessa oikeudenkäynnissä myöhemmin vedotaan. Kuten yllämainitussa lauseessakin todetaan, ”kaikkea mitä sanot, voidaan käyttää sinua vastaan oikeudenkäynnissä.”

Itsekriminointisuoja ei kuitenkaan, vastoin toisinaan esiintyvää virheellistä käsitystä, tarkoita sitä, etteikö henkilö olisi velvollinen sietämään poliisin suorittamia pakkokeinoja, kuten kotietsintää, takavarikkoa puhalluskoetta sekä veri- ja virtsanäytteen ottamista. Poliisilla on lain mukaan oikeus ryhtyä näihin pakkokeinoihin myös vastoin henkilön tahtoa. Näin ollen esimerkiksi puhallutuskokeesta ei voi kieltäytyä itsekriminointisuojaan vedoten. Mikäli henkilö kuitenkin tekee näin, poliisi voi ottaa häneltä verinäytteen pakkokeinoin. Poliisi voi myös määrätä puhallutuskokeesta kieltäytyvälle esimerkiksi sakkoa. Joissain tilanteissa henkilö voidaan myös tuomita niskoittelusta poliisia vastaan.

Sen sijaan esimerkiksi kolarointitapauksessa itsekriminointisuoja voi tulla kyseeseen, kuten Korkein oikeus on paljon julkisuutta saaneessa päätöksessään 2014:67 linjannut. Tapauksessa autoilija oli pysäköimässä autoaan ja kolhaisi samalla viereistä autoa. Hän poistui paikalta ja jätti ilmoittamatta tapahtuneesta vahinkoa kärsineelle tai poliisille. KKO katsoi ratkaisussaan, ettei hänen tarvinnut ilmoittaa tapahtuneesta vaurioituneen auton omistajalle, sillä hän olisi tämän ilmoitusvelvollisuuden täyttämällä saattanut itsensä syytteen vaaraan tieliikennerikkomuksesta, jonka tunnusmerkistön tässä tapauksessa täytti siis jo toisen auton kolhiminen.

Periaate itsekriminointisuojasta ei kuitenkaan ole ehdoton. Tietyissä tilanteissa se saattaa kaventua tai väistyä, kuten esimerkiksi silloin, kun rikosta koskevien tietojen antaminen on välttämätöntä hengen tai terveyden vaaran torjumiseksi. Edellä mainitussa tapauksessa mistään tällaisesta ei ollut kyse, koska autoilijan menettelystä aiheutui ainoastaan vähäinen omaisuusvahinko. Kokonaan oma kysymyksensä on myös aiheeseen liittyvä moraalinen puoli. Voidaanko ”kolaripaikalta karkaamista” pitää moraalisesti hyväksyttävänä menettelynä ja mitä siitä sitten seuraisi, jos tällainen vastuun pakoilu itsekriminointisuojan nimissä yleistyisi, muuttuen yleisesti vallitsevaksi käyttäytymisnormiksi? KKO ei ratkaisussaan ota kantaa asian moraaliseen puoleen, emmekä mekään lakimiehinä lähde kenenkään menettelyä moralisoimaan. Tämän artikkelin tarkoitus on ainoastaan kertoa itsekriminointisuojan keskeisestä sisällöstä ja siitä, mitä se käytännössä tarkoittaa.

Amerikkalaisissa sarjoissa ja elokuvissa kuulusteluihin vietävät epäillyt vaativat usein ensi töikseen asianajajaa paikalle ja kieltäytyvät vastaamasta kysymyksiin, ennen kuin ovat keskustelleet avustajansa kanssa. Tämä onkin usein viisasta ja näin vältytään parhaiten siltä, että epäilty tulee vahingossa sanoneeksi tai tehneeksi esitutkinnassa jotakin, mitä sitten käytetään häntä vastaan myöhemmässä oikeudenkäynnissä. Näin on myös Suomessa. Esitutkintavaihe on erittäin keskeinen vaihe rikosprosessia, eikä esitutkinnassa puolihuolimattomasti annettuja vastauksia sitten myöhemmin oikeudessa enää voi lähteä korjailemaan tai perumaan. Tai ainakin tämä on hyvin hankalaa ja sisältää joka tapauksessa riskin siitä, että henkilön kertomuksen luotettavuus ja uskottavuus kyseenalaistetaan vahvasti ”tarinoiden muuntelun” seurauksena. Kannattaa siis jo esitutkintavaiheessa olla tarkkana siitä, mitä kertoo ja miettiä tarkoin, kannattaako aina välttämättä kertoa yhtään mitään.

Avustajan ottaminen mukaan poliisikuulusteluihin on jokaisen rikoksesta epäillyn oikeus ja tuota oikeuttaan kannattaa ehdottomasti käyttää. Avustajan läsnäolo kuulusteluissa varmistaa sen, että kuulustelut sujuvat asianmukaisesti, sekä vältetään esimerkiksi sellaiset tilanteet, joissa epäilty kokee tulevansa painostetuksi kertomaan tiettyjä asioita tai puhumaan tietyllä tavalla. Epäiltynä voit myös missä tahansa vaiheessa kuulusteluja kysyä neuvoa avustajaltasi, mikäli olet epävarma jostakin. Erityisesti silloin, kun epäiltynä on ulkomaalainen, jonka kuulustelut toteutetaan tulkin välityksellä, on avustajan läsnäolo tärkeää, jotta epäilty varmasti ymmärtää oikeutensa ja velvollisuutensa, sekä sen mistä asiassa on kyse. Tulkin tehtävänä ei ole selvittää epäillylle Suomen oikeusjärjestelmän perusteita tai lakipykälien sisältöä. Tämän vuoksi ulkomaalaista rikoksesta epäiltäessä on syytä pyytää paikalle aina myös avustaja.

Toimistomme lakimiehillä on monipuolinen kokemus epäiltyjen avustamisesta jo esitutkintavaiheessa. Mitä varhaisemmassa vaiheessa olet yhteydessä meihin, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on vaikuttaa esitutkintaan (esimerkiksi lisätutkintapyyntöjen avulla), yhdessä kartoittaa tilanteesi ja suunnitella mahdollisesti tulevaa oikeudenkäyntiä varten tehokas ja uskottava puolustus.