Sumuttamisella viitataan ihmisen pyrkimykseen manipuloida toista siten, että tämä ryhtyy kyseenalaistamaan ja epäilemään oman muistinsa, ajatustensa ja todellisuudentajunsa toimintakykyä ja sen myötä terveyttään. Tuomioistuimissa käsiteltäviin lapsioikeusriitoihin liittyy vanhempien vertaaminen toisiinsa. Sumuttamista esiintyy tapauksissa, jossa lapsen toinen vanhempi manipuloi kohdevanhempaa ja muita (esim. perhettä, ystäviä, koulua ja lastensuojelua) saadakseen nämä epäilemään kohdevanhemman terveyttä. Tämä voi tapahtua lavastamalla tilanteita todellisuutta vastaamattomaksi, esittämällä vanhemmasta vääriä väitteitä ja provoisoimalla kohdevanhempaa ylireagoimaan. Vanhempien välisiä sähköposteja voidaan muokata siten, että sovittuja lasten noutoaikoja muutetaan jälkikäteen ja kohdevanhemmalle ihmetellään, että toimiiko hänen muistinsa oikein, kun hän tulee noutamaan lapset ”väärään aikaan”. Kohdevanhemmalle voidaan totuuden vastaisesti väittää, ettei hän ollut pakannut lapselle mukaan tämän tosiasiallisesti pakkaamia tavaroita. Vanhemman tavaroita voidaan sijoittaa muualle kuin missä niiden pitäisi olla, jotta tilanne näyttäisi siltä, että hän hukkaa tavaroitansa. Kohdevanhemmalle voidaan valehdella, että hän muistaa tai on havainnoinut asioita väärin. Häntä voidaan provosoida riitaan juuri ennen perheneuvolan palaveria. Hänelle voidaan sanoa, että hän on ”hullu”. Usein näytelty huoli kohdevanhemman terveydentilasta jaetaan lasten kanssa ja lapsi saadaan uskomaan totuudenvastaisia väitteitä toisesta vanhemmasta.
Sumuttaminen on henkistä väkivaltaa, jonka tarkoitus on horjuttaa kohdehenkilön psyykkistä tasapainoa omien tavoitteiden, kuten lähivanhemmuuden, saavuttamiseksi. Se on sairaalloista vallan käyttöä itsekkäisiin tarkoituksiin. Sumuttamisen kohteeksi joutuneet henkilöt sairastuvat usein traumaperäiseen stressihäiriöön, masennukseen ja ahdistuneisuushäiriöön. Tutkimusten mukaan sumuttaminen on yhteydessä henkilön taipumukseen käyttää laajemminkin emotionaalista väkivaltaa. Persoonallisuuden pimeä kolminaisuuden piirteet, narsismi, psykopatia ja machiavellismi ovat yhteydessä hyväksyvämpään suhtautumiseen sumuttamiseen.
Joissakin tapauksissa tuomioistuinta onnistutaan sumuttamisella johtamaan harhaan ja tuomioistuin tekee päätöksen lapsen asumisesta, huollosta ja tapaamisesta toisen vanhemman harjoittaman psykologisen manipuloinnin vaikuttamana, pahimmillaan jopa kolmen tuomarin kokoonpanossa. Gaslighting -käsite on viime vuonna esiintynyt Iso-Britanniassa ensimmäistä kertaa tuomioistuimen päätöksessä; tapauksessa, jossa lapsen isä oli uskotellut lapsen äidille, että äiti sairastaisi kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Suhteessa lapseen, sumuttaminen on erittäin huonoa vanhemmuutta eikä palvele lapsen etua. Sumuttamisen tunnistaminen tuomioistuimessa ja terveydenhuollossa on tärkeätä kohdehenkilön lisätraumatisoitumisen ennaltaehkäisemiseksi ja hoitamiseksi.
Helinä Häkkänen
PsT, oikeuspsykologian dosentti, psykoterapeutti
Heidi Arles
OTM, lakimies