Lähestymiskielto on tärkeä oikeudellinen keino suojata henkilöä tilanteissa, joissa hän joutuu perustellusti pelkäämään toisen henkilön aiheuttamaa vaaraa tai vakavaa häirintää. Käytännössä moni kuitenkin yllättyy siitä, kuinka tiukat lain edellytykset lähestymiskiellon määräämiselle ovat. Lain mukaan vaaran tulee olla ulkopuolisenkin henkilön havaittavissa. Pelkkä hakijan oma tunne pelosta, ei yleensä riitä.
Lakiasiaintoimisto Arles Oy kohtaa työssään säännöllisesti tilanteita, joissa asiakas on saanut esimerkiksi poliisilta, sosiaalityöntekijältä tai lastensuojelusta neuvon hakea lähestymiskieltoa. Hyvästä tarkoituksesta huolimatta neuvo ei aina perustu siihen, täyttyvätkö lain edellytykset. Seurauksena voi olla hylätty hakemus ja merkittävät oikeudenkäyntikulut, sekä pahimmillaan häirinnän paheneminen kun viranomainen ei asetukaan auttamaan perusteltujen rajojen asettamisessa häirinnälle.
Tässä artikkelissa käymme läpi, milloin lähestymiskielto voidaan määrätä, milloin sitä ei yleensä määrätä ja mitä hakijan kannattaa ottaa huomioon ennen hakemuksen jättämistä.
Milloin lähestymiskielto voidaan määrätä?
Lähestymiskiellosta säädetään lähestymiskiellosta annetussa laissa.
Tuomioistuin voi määrätä lähestymiskiellon, jos on perusteltua aihetta olettaa, että toinen henkilö:
- Tulisi tekemään toisen henkeä, terveyttä, vapautta tai rauhaa uhkaavan rikoksen
- tai muuten vakavasti häiritsee häntä.
Ratkaisu perustuu aina kokonaisarviointiin. Tuomioistuin arvioi muun muassa:
- aikaisemmat tapahtumat,
- mahdolliset väkivallan uhkat,
- aiemman väkivallan,
- toistuvan häirinnän,
- viestien sisällön,
- todistajien kertomukset,
- poliisin esitutkinta-aineiston sekä
- sen, kuinka todennäköisenä uutta häirintää tai rikosta voidaan pitää.
Pelkkä riita, huono yhteishenki, vaikea ero tai esimerkiksi verbaalinen riita naapurin kanssa ei vielä oikeuta lähestymiskieltoon.
Milloin lähestymiskieltoa ei yleensä määrätä?
Lähestymiskieltoa ei ole tarkoitettu ratkaisemaan tavallisia ihmissuhdeongelmia tai vanhempien välisiä huoltoriitoja.
Hakemus hylätään usein esimerkiksi silloin, kun:
- osapuolten välillä on ainoastaan riitaisa ero,
- viestittely on ollut molemminpuolista,
- kyse on yksittäisestä riitatilanteesta,
- häiritsevää käyttäytymistä ei pystytä näyttämään toteen,
- tapahtumat ovat vanhoja eikä uutta uhkaa ole olemassa,
- hakemus perustuu enemmän pelkoon kuin objektiivisesti arvioitavaan vaaraan.
Erityisesti lasten huoltoa ja tapaamisia koskevissa riidoissa lähestymiskieltoa haetaan melko usein, vaikka asiassa ei tosiasiassa ole kyse sellaisesta uhasta tai vakavasta häirinnästä, jota laki edellyttää. Naapurien välisissä riidoissa edellytetään yleensä muutakin kuin verbaalista riitaa. Naapurien välisissä lähestymiskieltoasioissa joudutaan lisäksi joka tapauksessa punnitsemaan, että jos lähestymiskielto määrättäisiin, voisiko kieltoon määrätty enää jatkaa asumista kodissaan. Tämänkin vuoksi kynnys lähestymiskiellon määräämiselle on näissä tilanteissa korkea.
Pelkkä suositus ei tarkoita, että edellytykset täyttyvät
Käytännössä moni hakemus lähtee vireille sen vuoksi, että poliisi, lastensuojelu tai sosiaaliviranomainen on kehottanut hakemaan lähestymiskieltoa.
Tällainen neuvo annetaan usein vilpittömässä tarkoituksessa. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, ettei kyseinen viranomainen ratkaise sitä, täyttyvätkö lähestymiskiellon oikeudelliset edellytykset. Ratkaisun tekee käräjäoikeus lain perusteella.
Tämän vuoksi pelkkä viranomaisen suositus ei tarkoita, että hakemus menestyisi tai, että sitä kannattaisi hakea konsultoimatta lakimiestä.
Lakiasiaintoimisto Arles Oy:n kokemuksen mukaan melko usein käy niin, että asiakas hakee lähestymiskieltoa viranomaisen kehotuksesta ja ottaa juristiin yhteyttä vasta myöhemmin. Tällöin joudutaan joskus toteamaan, että lain edellytykset eivät tosiasiassa täyty tai näyttö ei riitä niiden osoittamiseen.
Monessa tapauksessa hakemus olisi voitu jättää tekemättä tai valmistella huomattavasti paremmin ennen sen vireille saattamista. Tärkeää on pystyä osoittamaan, että häirintä tai rikoksen uhka on akuutti ja jatkuu mikäli kieltoa ei määrätä. Tämän vuoksi useita kuukausia tai vuosia vanhat tapahtumat harvoin riittävät kiellon määrämiseen.
Kuka maksaa oikeudenkäyntikulut?
Moni yllättyy siitä, ettei lähestymiskieltoasia ole automaattisesti maksuton.
Pääsääntönä on, että kumpikin osapuoli vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Jos hakija käyttää asiassa lakimiestä, hän maksaa lähtökohtaisesti itse omat kulunsa riippumatta siitä, voittaako vai häviääkö asian.
Kulut voivat koostua esimerkiksi:
- oikeudellisesta neuvonnasta,
- hakemuksen laatimisesta,
- lausumista,
- todistelun valmistelusta,
- oikeudenkäyntiin valmistautumisesta ja osallistumisesta sekä
- mahdollisista lisäselvityksistä.
Riitaisissa asioissa kulut voivat nousta helposti useisiin tuhansiin euroihin.
Milloin vastapuoli voidaan velvoittaa korvaamaan oikeudenkäyntikulut?
Vaikka pääsääntönä on, että kumpikin vastaa omista kuluistaan, tuomioistuin voi erityisestä syystä velvoittaa toisen osapuolen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut.
Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi:
- hakemus on ollut ilmeisen perusteeton,
- asia on pantu vireille ilman hyväksyttävää syytä,
- toinen osapuoli on pitkittänyt käsittelyä tarpeettomasti,
- oikeudenkäynti on aiheutunut vastapuolen selvästi moitittavasta menettelystä.
Kuluratkaisu tehdään aina tapauskohtaisesti.
Kannattaako juristiin olla yhteydessä jo ennen hakemuksen jättämistä?
Usein kyllä.
Jo lyhyessä ennakkoarviossa voidaan arvioida esimerkiksi:
- täyttyvätkö lain edellytykset,
- onko näyttö riittävä,
- mitä lisänäyttöä olisi hyvä hankkia,
- onko lähestymiskielto oikea oikeussuojakeino vai olisiko käytettävissä jokin muu menettely.
Moni säästyy tarpeettomalta oikeudenkäynniltä ja huomattavilta kustannuksilta, kun asian oikeudellinen arviointi tehdään ennen hakemuksen jättämistä.
Tarvitsetko apua lähestymiskieltoasiassa?
Jos harkitset lähestymiskiellon hakemista tai olet saanut tiedon, että sinua vastaan on haettu lähestymiskieltoa, asian oikeudellinen arviointi kannattaa tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Lakiasiaintoimisto Arles Oy avustaa sekä lähestymiskieltoa hakevia että henkilöitä, joita vastaan lähestymiskieltoa haetaan.
Tavoitteena on arvioida realistisesti, täyttyvätkö lain edellytykset, millainen näyttö asiassa on käytettävissä ja mikä on asiakkaan kannalta tarkoituksenmukaisin etenemistapa.
Jos asia liittyy eroon, lasten huoltoon tai tapaamisoikeuteen, lisätietoa löydät myös Huoltoriita-appista, joka on ladattavissa Apple App Storesta ja Google Playsta. Sovellus sisältää runsaasti käytännön tietoa huoltoriidoista, viranomaisprosesseista sekä lapsen oikeuksista ja vanhempien velvollisuuksista.
Kirjoittaja: OTM Heidi Arles, Lakiasiaintoimisto Arles Oy
Kirjoittajasta
Heidi Arles on oikeustieteen maisteri (OTM), ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti ja Lakiasiaintoimisto Arles Oy:n perustaja. Hänellä on yli 15 vuoden kokemus erityisesti lasten huolto- ja tapaamisriidoista, lähisuhdeväkivaltaan liittyvistä oikeudellisista kysymyksistä sekä rikosasioista. Heidi Arles on myös kehittänyt Huoltoriita-appin sekä kirjoittanut huoltoriitoihin liittyvää käytännön opasmateriaalia vanhemmille. Hänen tavoitteenaan on auttaa asiakkaita löytämään juridisesti kestävä ja käytännössä toimiva ratkaisu myös kaikkein vaikeimmissa perhe- ja rikosoikeudellisissa tilanteissa.